Tämä on valtavan hienoa. Edistystä tapahtuu sittenkin. Puhuimme tänään Been kanssa. Ihan oikeita asioita. En sitten tiedä selkenikö mikään.
    Kyllä Bee rakastaa. Rakastaa niin liikaa. Rakastaa mut rikki.
Yritin ehdottaa että voisimmeko tasata tätä rakkaus-bisnestä jotenkin?

  Sovinnoksi söimme paljon jäätelöä ja kinuski-kastiketta. Myöhemmin hiivin uudelleen jääkaapille ja söin sen kaiken kinuskin pelkästään. Aloin miettimään asiaa, ja tulin siihen tulokseen että jäätelö on vain syy saada syödä kinuski-kastiketta. Näin se oli aina lapsena. Vanilja-jäätelöhän oli pahaa, mutta kinuski kastike hyvää.

Nyt koska olen aikuinen ja itse määrään asioistani söin kinuski-kastiketta lusikalla suoraan purkista. Ei, ei se ollut liian makeaa. Se oli hyvää.

Kuuntelimme tänään musiikkia. Bee sanoi ettei pidä siitä musikista, jota kuuntelen. Että siitä puuttuu jotakin. Kuuntelee sitä kuulemma vain mielikseni.
Mukavaa. Että sai sitten tämänkin sanottua vuosien jälkeen.
En edes yrittänyt sanoa mitään. Minä ja musiikki olemme pari. Bee on pari hyvin erilaisten asioiden kanssa.

 Ostin tänään uutta paperia että kirjoittaisin paremmin. Uskon että tämän olevan avain kaikkeen. Uskon että huomenna loppuu tämä loputon syöminen.

Kuulin että ystäväni menee naimisiin. Kivaa. Ja kateellista.