Tänään siivottuani asuntomme sen ymmärsin. En vain osaa tai tahdo olla yksin.
Olen ollut viikonlopun yksin ilman beetä. Puhunut miljoonia minuutteja Z:n kanssa.
Tänään kun siivosin tämän kaiken, eikä Beetä näkynyt missään lähellä, ymmärsin että voisihan näinkin olla.
Voi olla vain minä. Ja minun rakkauteni itseeni. Voin ottaa riskejä. Jos minä ja Z emme mene yhteen löydän kyllä jonkun muun.
Miksi minun pitäisi elää elämää jossa katselen itseäni onnettomassa näytelmässä. Jota sitäkin näyttelen vallan huonosti.
... en tiedä enää mitä on rakastaa. rakastaa. toista. luulen niin vallan tavattomasti rakastavani Z:taa. Mutta sekin voi olla harhaa. en tiedä. muuta kuin siitä, että minun tulisi tehdä itseni onnelliseksi.
Tänään olen vain soittanut ja soittanut ja soittanut ja tuntenut taas itseni soittajaksi pitkästä aikaa. Tänään en jaksanut välittää muusta. Ja tiedänhän minä, että lauluni on kaunista. Se on.
Olen tälläinen. Oikeasti. Tänään tiesin millainen olen. Minä, yksin ilman muita.
Musiikki on jotain omaani. En tiedä miten toisinaan elän ja hengitän ilman sitä.
Kyllä, kyllä minä teen pian päätöksiä. Jos avoliittoni ilmaantuu vielä tämänkaltaisia päiviä. Että etsin itseni kaiken romun seasta.
Ei, en ole enää romuna. Muutama osa ehkä vielä on vaiheessa.
maanantai, 6. maaliskuu 2006
Nyt sen tiedän
maanantai, 20. helmikuu 2006
Kinuskia
Tämä on valtavan hienoa. Edistystä tapahtuu sittenkin. Puhuimme tänään Been kanssa. Ihan oikeita asioita. En sitten tiedä selkenikö mikään.
Kyllä Bee rakastaa. Rakastaa niin liikaa. Rakastaa mut rikki.
Yritin ehdottaa että voisimmeko tasata tätä rakkaus-bisnestä jotenkin?
Sovinnoksi söimme paljon jäätelöä ja kinuski-kastiketta. Myöhemmin hiivin uudelleen jääkaapille ja söin sen kaiken kinuskin pelkästään. Aloin miettimään asiaa, ja tulin siihen tulokseen että jäätelö on vain syy saada syödä kinuski-kastiketta. Näin se oli aina lapsena. Vanilja-jäätelöhän oli pahaa, mutta kinuski kastike hyvää.
Nyt koska olen aikuinen ja itse määrään asioistani söin kinuski-kastiketta lusikalla suoraan purkista. Ei, ei se ollut liian makeaa. Se oli hyvää.
Kuuntelimme tänään musiikkia. Bee sanoi ettei pidä siitä musikista, jota kuuntelen. Että siitä puuttuu jotakin. Kuuntelee sitä kuulemma vain mielikseni.
Mukavaa. Että sai sitten tämänkin sanottua vuosien jälkeen.
En edes yrittänyt sanoa mitään. Minä ja musiikki olemme pari. Bee on pari hyvin erilaisten asioiden kanssa.
Ostin tänään uutta paperia että kirjoittaisin paremmin. Uskon että tämän olevan avain kaikkeen. Uskon että huomenna loppuu tämä loputon syöminen.
Kuulin että ystäväni menee naimisiin. Kivaa. Ja kateellista.
Kyllä Bee rakastaa. Rakastaa niin liikaa. Rakastaa mut rikki.
Yritin ehdottaa että voisimmeko tasata tätä rakkaus-bisnestä jotenkin?
Sovinnoksi söimme paljon jäätelöä ja kinuski-kastiketta. Myöhemmin hiivin uudelleen jääkaapille ja söin sen kaiken kinuskin pelkästään. Aloin miettimään asiaa, ja tulin siihen tulokseen että jäätelö on vain syy saada syödä kinuski-kastiketta. Näin se oli aina lapsena. Vanilja-jäätelöhän oli pahaa, mutta kinuski kastike hyvää.
Nyt koska olen aikuinen ja itse määrään asioistani söin kinuski-kastiketta lusikalla suoraan purkista. Ei, ei se ollut liian makeaa. Se oli hyvää.
Kuuntelimme tänään musiikkia. Bee sanoi ettei pidä siitä musikista, jota kuuntelen. Että siitä puuttuu jotakin. Kuuntelee sitä kuulemma vain mielikseni.
Mukavaa. Että sai sitten tämänkin sanottua vuosien jälkeen.
En edes yrittänyt sanoa mitään. Minä ja musiikki olemme pari. Bee on pari hyvin erilaisten asioiden kanssa.
Ostin tänään uutta paperia että kirjoittaisin paremmin. Uskon että tämän olevan avain kaikkeen. Uskon että huomenna loppuu tämä loputon syöminen.
Kuulin että ystäväni menee naimisiin. Kivaa. Ja kateellista.
sunnuntai, 19. helmikuu 2006
Kahviloita ja kakkua
Tänään on luvassa lisää jäällä pelattavaa kiekkoa. Haluan katsoa. Aion olla isänmaallinen ja kannustaaa Suomea. Toden teolla.
Kävin tänään kahvilassa ihmettelemässä elämän kauneutta. Niin se oli. Sitä ihmettelin. Yöllä näin kurjaa painajaista. Jossa kaikille kävi huonosti. Oli miljoonan helpottavaa herätä siitä.
Muistin olla erityis-kiitollinen siitä, että elämäni onkin totta sen jälkeen.
Niin menin sitten kahvilaan. Porkkanakakku oli parempaa kuin mikään koskaan. Ja divarista löysin kirjan jota olen jo kauan etsinyt. Päivä oli onnellinen.
Unista vielä yksi asia. Olen jo useampana päivänä nähnyt unta, jossa hiukseni leikataan hetken mielijohteesta. Niistä tehdään lyhyet ja hyvin vaaleat. Lopputulos on absurdi ja minulla aina Z:n häät tulossa, joihin olen saanut kutsun. Itken sitä että joudun menemään sinne uusilla rumilla hiuksillani. Z kun on aina pitänyt pitkistä tummista hiuksistani. Unen lopussa varaan ajan hiustenpidennykseen.
Mistähän tämä viestii? Ehkä siitä että pidän hiuksistani niin kovin paljon. En leikkaisi niitä ehkä paljostakaan rahasta. Tai leikkaisin sittenkin. Voisinhan ottaa hiustenpidennyksen, hah.
Tänään kun katsoin peilistä olin kaunis.
Kävin tänään kahvilassa ihmettelemässä elämän kauneutta. Niin se oli. Sitä ihmettelin. Yöllä näin kurjaa painajaista. Jossa kaikille kävi huonosti. Oli miljoonan helpottavaa herätä siitä.
Muistin olla erityis-kiitollinen siitä, että elämäni onkin totta sen jälkeen.
Niin menin sitten kahvilaan. Porkkanakakku oli parempaa kuin mikään koskaan. Ja divarista löysin kirjan jota olen jo kauan etsinyt. Päivä oli onnellinen.
Unista vielä yksi asia. Olen jo useampana päivänä nähnyt unta, jossa hiukseni leikataan hetken mielijohteesta. Niistä tehdään lyhyet ja hyvin vaaleat. Lopputulos on absurdi ja minulla aina Z:n häät tulossa, joihin olen saanut kutsun. Itken sitä että joudun menemään sinne uusilla rumilla hiuksillani. Z kun on aina pitänyt pitkistä tummista hiuksistani. Unen lopussa varaan ajan hiustenpidennykseen.
Mistähän tämä viestii? Ehkä siitä että pidän hiuksistani niin kovin paljon. En leikkaisi niitä ehkä paljostakaan rahasta. Tai leikkaisin sittenkin. Voisinhan ottaa hiustenpidennyksen, hah.
Tänään kun katsoin peilistä olin kaunis.
sunnuntai, 19. helmikuu 2006
vaarallinen eikä edes jännittävä
Jotkut päivät vain polkevat paikallaan. Lievään ylämäkeen, jos se on mahdollista.
Näinhän me sen osasimmekin jo arvata. Että tälläinen päivä siis.
Onneksi on musiikki. Siitä on apua niin moneen.
Irina osaa uudella levyllään sanoa asioita jotenkin niin erityisen kauniisti. Aika sopivan kaupallistahan tämä uusi levy vaikuttaa, mutta eihän siitä voi haittaakaan olla.
Miten sä voitkaan olla, noin tyhmä ja viisas samalla sun ristiriidat mut hajoittaa, ei tällaista kestä.
Oletko sä koskaan ollut yhtään sen varmempi kuin nyt, tai pystytkö siihen ollenkaan, taistelenko yksin?
Niin Irina laulaa. Eikä sitä kannata kieltää. Kyllä se koskettaa. Hullunkurisuudessaan niin vallan kovin.
Suomi sitten voitti vähän kiekossa. Olipa niin mukavaa. Voittaisipa Suomi myös silloin kun oikeasti tarvitsisi. Tänään olohuoneessamme oli asiallista, vaikkakin paikoin hiiltynyttä keskustelua kanava-politiikasta.
Asiallista mutta hiiltynyttä. Tarkoittanen kai sitä, että minä olin hiiltynyt ja Bee asiallisen rauhallinen. En tahdo enää katsella urheilua. En mäkihyppyä, kelkkailua enkä edes luistelua. Ainoastaan vähän jääkiekkoa. Sellainen olen. Siinä me sitten olemme. Minä ja bee. Bee innoissaan ja minä happamana kuin sitruuna, jonka kaveri kukaan ei tahdo olla.
Tänään siinä jääkiekossa Suomi taklaili rumasti. Ei sitä ollut kiva katsoa. Beellä oli tähän ihan eri teoria. Juuri tämän vuoksi peli oli mitä mainioin. Oli toimintaa. Ja aggressiivisuutta. Bee hihkui onnessaan ja kertoi tämän kuuluvan pelin luoneteeseen. En jaksanut sitten kiinnostua. Rumaa se oli.
Sellaista meidän olohuoneessa. Päätin huuhtoa liiallisen urheilun alas punaviinillä. Kyllä se onnistui. Nyt on kiva kirjoittaa. Mielessä on nolla ajatusta siitä miten saada avoliitto toimimaan. Kymmenen ajatusta siitä, miten kertoisi sen päättyneen.
Olen sekoamassa. Varmasti olen. Olen lopettamassa erittäin järjellistä suhdetta.
Enkä ole edes vaihtamassa sitä mihinkään. Sillä Jonnan sanoin, yhtä en saa. Yhtä en vielä ainakaan.
Nythän tilanne olisi sellainen että olisi tekemistä aivan vallattoman paljon. En ole tehnyt mitään. Ehkäpä jonkin asteinen lukko. Super lukko, viemärin tukko. Näin tämän täytyy tulkita.
Olen ehkä vähän blogi-addiktoitunut. Toisten elämää on niin kiva lukea. Tänään törmäsi itselleni vallan uuteen asiaan blogi-maailmassa. Se oli tämä blogilista.
Vallan kiinnostavaa.
Nythän vaikuttaa vallan siltä, että kaikken muiden blogeja lukee säännöllisesti edes joku. Omaani en ehkä edes itse. Mikähän tässä on viallista. Itse tulkitsin sen niin, että ei näin paikallaan polkevaa ja surullista blogia tahdo lukea, ellei ole pakko. Korvausta vastaan ehkä. Tämähän voisi toimia. Alan maksamaan kaikkille lukijoilleni. Selvää rahaa. Näin siis teen.
Se että kirjoitan blogiani niin kovin salassa muilta verottaa sisältöä niin todella kovin. Päivän pienet sattumukset jäävät kertomatta. Olen vainoharhaisen tarkka sanoistani. Bee ei saa löytää tätä. Ehei. Vaarallista eikä edes jännittävää.
Söin tänään purkillisen jäätelöä. Maha kipeä. Au au. Katsoin elokuvan Onnen varjot. Ja totesin että en ainakaan tahtoisi päänäyttelijä-herraa itselleni. Mutta ei kai näin ole tarkoituskaan.
Hänen roolihahmonsa siinä oli kuin ilmetty Bee. Yäk ja muiden mielestä valtavan ihanaa.
Näin se on. Oksettavan ymmärtäväistä ja täydellistä. Onkohan niin että onnettomat blogit ovat vähämmän suosittuja kuin onnelliset. Sehän kävisi järkeen. Maailmassa jossa järki on niin kovin suhteellista.
Tahtoisin kävellä sateessa. Tämän teen. Huomenissa luulisin.
Mutta rakastanhan minä sentään itseäni. Liikaa.
lauantai, 18. helmikuu 2006
uusi tausta
Nyt on uusi tausta. Mieli on näin ollen hyvä. Kiitos Sarelle. Sieltä tämä tausta löytyi.
