Aamu alkoi vasta kahdeltatoista ja näin ollen kadotin kirpeän syysaamun jonnekin. Muistin että oli isänpäivä. Soitin puhelut kotiin. Rakastan isääni ja isoisääni. Niin paljon että sen rakkauden säilömiseen tarvittaisiin niin suuri säiliö ettei sellaista ole vielä edes keksitty. Muistin taas tänään miten ihanaa on rakastaa ja olla rakastettu. Ilman mitään ehtoja. Ihmiset jotka tukevat ehdoitta.

Siis että sellaista kivaa oli. Puhelimella soittelua. Siinähän sitä päivää sitten kului. Ajatuksissani halusin kovasti lähteä kävelemään syysilmaan ja katsomaan jokea. Jalkani tuntuivat kuitenkin toivottoman väsyneiltä ja uskoni siihen että ulkoilma piristäisi ei kantanut. Sisätiloissa kömpimistä siis. Eilen söin karamelleja niin paljon etten enää jaksanut laskea. Ne olivat siis makeita. Tänään jääkaappimme vaikutti siltä ettei sillä edelleenkään ollut mitään tarjoittavaa nälkäisille elättäjilleen. Joten söin loppuun ne karamellit joita en eilen jaksanut. Juu ja kyllä, olivat ne tänäänkin makeita. Siinä oli siis kaikki päivän ateriointi.

Nyt on niin yltiö makea olo että mahaan ehkä sattuu ja hammaspeikot juhlivat. Kansantassia tanssien. Keksin eilen että tahtoisin kutoa villasukat. Lankojen päättäminen on aina juhlavinta. Tahdon sellaiset moniväri villasukat. Pohjavärinä harmaa. Sellaiset kehräävän lämpimät.

Mieleni oli tänään myös melkein pilvissä. Niin korkealla siis. No ei ihan. Kohtuullisen näkö-ala tornin korkeudella ehkä. Z ilmoitti itsestään. Ei hänkään nyt ole sitten niin kovin onnellinen. Onneksi edes näin. En jaksa ihan hirveästi lahjoittaa sympatiaa. Jos nyt on elämä vaikeaa niin Z voi katsoa peiliin, josta valitettavasti katsoo takaisin liian täydellinen kuva. Haluasin sen kuvan. Seinälleni. Koristeeksi. Tai Z:n lasipulloon. Vangiksi.

Että ei senkään elämä nyt ole niin ihanteellista. On siinäkin arkista sotkua. Ja ei sitä aina jaksa siivota. Sitten kai vain pitää elää sotkussa. Oma syy.

Kuitenkin hänestä kuuleminen oli enemmän kuin paljon. Se toi toivoa pienellä t kirjaimella. Yritän mennä kirjoittamaan jotakin älyllistä ja akateemista. Tai sitten menen valitsemaan joulukortteja ja juomaan glögiä. Kyllähän sitä jo nyt voi juoda. Jouluhan on jo melkein huomenna. Piparkakkuja en kyllä leivo.