Miksi tämä intiaani on valveilla vielä tähän aikaan  ? Kokonainen päivä on mennyt taas tehdessä ei mitään. Muistin sentään soittaa kotiin. Niin ja juoda teetä enemmän mitä kenenkään koskaan olisi kuulunut.

En ole varma syyttäisinkö tästä päivästä pihalla uhoavaa sadetta vai itseäni. Kolmas vaihtoehto olisi tietenkin parisuhteeni. On se mukavaa että on vaihtoehtoja.

Matkustin tänään tunnin yliopistolleni saamaan palautteeen, joka olikin yllättäen positiivista. Toivon että olisin kiitollisempi. Ilmeisesti en ole.

En ole muistanut syödä tänään mitään muuta kuin paahtoleipää. Niin ja diet coke. Ja teetä. Teetä ja hunajaa. Nyt on nälkä, mutta olen liian väsynyt tehdäkseni yöpalaa.

Eilen näin unta jälleen hänestä jonka nimeä olen luvannut olla mainitsematta. Olkoon hän vaikka Z. Niin kuin Zorro. Paitsi että Zorro on kyllä varmasti empaattisempi. Siinä unessa puhuimme jälleen. Kokonaisia lauseita. Ei siinä unessa ollut liikaa aurinkoa, mutta se oli sopivan valoisa. Halusimme toisiamme. Emme kuitenkaan saaneet mitä halusimme. Koko muu maailma tuntui unessa vastustavan sitä. Mutta edes puhuimme. Olihan se jotain.

Puhumattomuuteen verrattuna. Niin älytön ikävä. Että mihinköhän sen kaiken säilöisi ? Joka päivä yritän unohtaa vähän enemmän. Joo mutta ei. Eihän se niin mene. Joka päivä muistan enemmän. Kelaan samoja hetkiä edestakaisin. Pikakelauksella. Niin kuin videoissa. Niin kuin idiootti. Joka jumittaa. Eikä pääse eteenpäin. 

Tässä maassa sataa enemmän mitä olisi tarpeen. Vaikka lehdet eivät ole vielä lähteneet puista. Onneksi kylmyys ei ole vielä alkanut kaveriksi sateen kanssa. Vaikka täällä sisällä on jo kylmä. Mittari olohuoneessa kertoi sen minulle. Tai ehkä vain minun on kylmä. Muut talossa asuvat eivät ole tuntuneet huomaavan mitään. Häärivät vain onnellisina. Eihän tätä kylmää ole kiva pitää yksin.  

Tänään on valituspäivien esi-isä päivä. Super sellainen siis. Päädyin kirjoittamaan juuri siksi. Mikään ei ole hyvin. Ei ole varmaan tarkoituskaan olla. Ei siinä mitään. Kurjuus on joskus kivaa. Kun siihen on aihetta. Mutta kun nyt ei edes ole. Tiedän että on niin paljon miksi hymyillä. Ja siitä huolimatta en hymyile. Tänään. Sehän tekee tämän kurjuuden sitäkin kurjemmaksi.

Parisuhteeni on tänään erityisen onneton. Kaikki hänessä (jota voimme Beeksi kutsua. Bee niin kuin Bubble) ärsyttää. Kaikki. Tämähän ei ole normaalia. Juu, luulen että tiedän sen. Se, että kilistää lusikkaa tee-mukissa tuhansia kertoja vain sekoittaakseen sokerinpalan on ärsyttävää. Hänen tavallaan ja eleillään toteutettuna. Se, että on yltiö optimistinen vaikka ei kuuluisi. Ei tänään, ei aina, ei joka asiasta.  Joo, taidankin jo tietää. Minä olen se vaikea. Miksi sitä ei voi vain rakastaa ? Unohtaa kaikki Zorrot ja deletoida ne miljoonat tunteet.

Ehkä voikin. Ehkä en ole vain etsinyt tarpeeksi. Nyt on unta saatava. Täytyy olla luennolla aamulla. Ehkä latte aseman hölmöiltä kahvila-ihmisiltä pelastaa unisen aamun. Toivon ja Luotan.

Haluaisin nähdä taas Z unta. Tämähän ei ole viisasta. Viisas on tästä sotkusta kaukana.